tag:blogger.com,1999:blog-1923643838832344240.post1024861109100327330..comments2022-04-08T18:58:02.938+03:00Comments on Taas yksi kirjablogi: Populaaristi psykoanalyysistaMika Kukkonenhttp://www.blogger.com/profile/09307623752287844331noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-1923643838832344240.post-91155878803191851212013-06-16T22:41:51.037+03:002013-06-16T22:41:51.037+03:00Kimmo, suurkiitos monipuolisista kommenteistasi. P...Kimmo, suurkiitos monipuolisista kommenteistasi. Psykoanalyysia on todella syytä tarkastella kriittisesti, varsinkin kun tarkastellaan sitä hoitomuotona. Oma kompetenssini ei riitä alkuunkaan arvioimaan kliinistä keskustelua, vaan psykoanalyysissa minua kiinnostaa filosofisemmassa mielessä sen ihmiskuva, joka - kuten hyvin tuot esiin - on pitkälti varastettu muualta.<br /><br />Esim. Mikael Enckell kuvaa pitkästi esseekokoelmassaan "Missä Jumala on?", millä kaikilla tavoilla psykoanalyyttinen maailmankuva on heijastus juutalaisesta maailmankuvasta, ja miten Freudin (ja mm. Proustin) ajattelun taustalla on ammoisia juutalaisia käsityksiä ihmisestä ja maailmasta (ja Jumalasta). <br /><br />Olen itse sitä mieltä, että psykoanalyysin yksi mahdollinen ongelma oli se, että Freud pyrki väkisin tuomaan sen tieteelliseen diskurssiin. Toki ymmärrän, miksi hän tähän pyrki. Sen (mahdollinen) arvo on taas kenties siinä, että se on yksi harvoja nykyaikaisia ja taiteeseen erittäin merkittävästi vaikuttaneita ajatussuuntauksia, jotka eivät jaa tieteellistä maailmankuvaa kovin tiukassa mielessä. Huuhaa-mieheksi leimaantumisen uhalla sanon, että minusta ainakin kirjallisuutta vakavissaan harrastavan on ihan hyvä pyrkiä tarkastelemaan maailmaa muustakin kuin tieteellisestä näkökulmasta.<br /><br />Nyt tullaankin uskon alueelle. Ajatellaan vaikka rakkautta: vaikka epäilemättä rakkaudessa kyse on jostain kemiallis-sähköisestä, pitkälti geneettisesti ohjelmoidusta ilmiöstä (jonka voisi epäilemättä hoitaa pois jollain sopivalla leikkauksella), ei sitä esim. kirjallisuudessa ole mielekästä tai ainakaan kovin kiinnostavaa tarkastella pelkästään sellaisena. Sitä paitsi on hyvin todennäköisesti niin, että ihmisyyden tarkastelun rajoittaminen puhtaasti tieteellisesti verifioitaviin (tai falsifioitaviin) asioihin kätkee näkyvistä aika paljon mielenkiintoisia asioita, jotka kenties - paradoksaalista kyllä - voivat silti olla jollain tavalla totta.<br /><br />Jokin tällainen aspekti (jota en nyt osaa formuloida kovin tyydyttävästi) minua kiinnostaa niin uskonnoissa kuin psykoanalyysissakin, ja juuri tällainen ihmiskuva on itselleni tärkeä hyvän kaunokirjallisuuden kannalta. Minusta tuntuu, että esim. äskeisessä Chesterton-postauksessani ei olla niin kauhean kaukana tästä tematiikasta. Kirjoitan pian lisää juutalaisuudesta ja Proustista/Kafkasta (psykoanalyytikko) Enckellin esseiden pohjalta, jolloin palataan jälleen samojen kysymysten ääreen.<br /><br />Ja kiitos Freud-kriittisistä viitteistäsi, Tammisaloon olenkin tutustunut ja luin myös yhden Marko Hamilon Freud-kriittisen kirjan. Tuo Webster vaikuttaa tutustumisen arvoiselta. Ehkäpä laadin jossain sopivassa välissä Freud-kriittisen postauksen! Tosin oma kommenttisi oli teemaan jo enemmän kuin hyvä johdanto.Mika Kukkonenhttps://www.blogger.com/profile/09307623752287844331noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1923643838832344240.post-74504441631828058832013-06-16T16:16:35.359+03:002013-06-16T16:16:35.359+03:00(jatkuu) Psykoanalyysin keskiössä on käsitys alita...(jatkuu) Psykoanalyysin keskiössä on käsitys alitajunnasta, jonka oletetaan olevan jopa keskeisempi ihmisen ajatteluun ja käyttäytymiseen vaikuttava voima kuin tietoinen ajattelu, biologia tai ympäristön vaikuttimet. Freudilainen alitajunta on videokameran lailla tapahtumia nauhoittava omalakinen kokonaisuus, joka säilöö muistiin kaiken pienimpiä yksityiskohtia myöten. Freud väitti voivansa tulkita potilaan puheista jopa hänen äitinsä kasvoilla vuosikymmeniä sitten häivähtäneitä ilmeitä ilman, että hänen tarvitsi viitata niihin (tai edes äitiinsä) sanallakaan. Tässä rajattomassa ja videokuvantarkassa muistipankissa tapahtumat sitten toistuisivat sellaisinaan tiedostamattomasti yhä uudestaan ja uudestaan ja aiheuttavat vaikutuksia ihmisen tietoiseen ajatteluun ja käyttäytymiseen. <br /><br />Psykologinen muistitutkimus on kuitenkin osoittanut, ettei psykoanalyysin olettamaa dynaamista alitajuntaa ole eikä voi olla olemassa. Ihmismieli ei tallenna eikä palauta eheitä muistoja, vaan konstruoi epätäydellisiä muistikuvia, jotka ovat aina hataria ja sekä nykytilanteen että muistiin painamisen ajankohdan vääristämiä. On myös kokeellisesti osoitettu, miten helposti muistia voidaan manipuloida ja miten jopa täysin epätodellisia muistikuvia voidaan syöttää ihmisen tajuntaan muutamien menneisyyteen liittyvien tosiseikkojen varjolla (mm. tutkijat Elizabeth Loftus ja Jacqueline Pickrell). Näin tulee selitetyksi myös se, miksi psykoanalyytikot voivat suggeroida potilailleen muistikuvia lapsuuden aikaisesta kaltoin kohtelusta, jota ei tosiasiassa ole tapahtunutkaan (ns. torjuttujen muistojen terapia on yksi traagisimpia seurauksia, joita psykoanalyysillä on ollut ja alkoi olla jo Freudin eläessä).<br /><br />Richard Webster on kirjoittanut mielenkiintoisen intellektuaalisen elämäkerran, Why Freud Was Wrong: Sin, Science and Psychoanalysis. Teos on erityisen kiinnostava Freud-kriittisten tutkielmien joukossa, koska se jäljittää Freudin älyllisiä vaikuttimia 1800-luvun lopun muuhun pseudo-tieteelliseen liikehdintään. Tutustumisen arvoisia ovat myös Frederick Crewsin ja Frank Cioffin Freud-kirjat. Ranskaksi aiheesta on kirjoittanut Michel Onfrey ja suomeksi Osmo Tammisalo (Tavataan ensi viikolla).<br /><br />Kaikki kirjailijatkaan eivät ole freudilaisia ihmiskäsityksessään, ja jotkut pitävät psykoanalyysin kytköstä kirjallisuuden maailmaan jopa hieman nolona. Suomalaisista kirjailijoista Leena Krohn on asettunut avoimesti kirjallisuuspiirien freudilaista psykokulttuuria vastaan. Hän toteaa eräässä haastattelussaan, että huolimatta paikoittaisista syvähenkisyyden vaikutelmistaan Freudin ihmiskäsitys ällistyttää häntä köyhyydellään.Kimmohttps://www.blogger.com/profile/11960330403673335173noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1923643838832344240.post-56367401893928017892013-06-16T16:05:22.889+03:002013-06-16T16:05:22.889+03:00Psykoanalyytikot eivät keksineet ajatusta, että ih...Psykoanalyytikot eivät keksineet ajatusta, että ihmisen persoonallisuus muodostuu perimästä ja ympäristötekijöistä. He eivät keksineet lapsuuden merkitystä myöhemmälle kehitykselle, eivätkä edes ihmisen käyttäytymisen tiedostamattomia motiiveja. Näiden yleisten havaintojen perusteella psykoanalyysiä ei toisin sanoen voi pelastaa.<br /><br />Psykoanalyysi olisi pelastettavissa vain siten, että se pystyisi osoittamaan tieteellisesti hyväksyttävällä tavalla ns. dynaamisen alitajunnan olemassaolon sekä psykoseksuaalisen kehitysteorian. Sen pitäisi toisin sanoen pystyä osoittamaan, että sen kaanonin varsinaisesti psykoanalyyttinen osa on tieteellisesti pätevää, eivätkä pelkästään ne yleisluontoiset ihmisluontoa koskevat havainnot, joita sillä on tapana kierrättää omina keksintöinään. Psykoanalyysi ei kuitenkaan yli sadan vuoden aikana ole onnistunut todentamaan yhtäkään erityisesti psykoanalyyttistä teoriaa. Sillä ei ylipäätään ole omia, testattavissa olevia hypoteeseja, vaan pelkkää teoriaa aiemman teorian tueksi.<br /><br />On tärkeää muistaa, mikä psykoanalyysissä on yleisluontoista havainnointia ja yleistä ihmiskäsitystä ja mikä erityisesti psykoanalyysiin kuuluvaa. Näin tarkasteltuna voidaan psykoanalyysistä todeta, että se ei ole tehnyt ainuttakaan omaa tieteellistä löytöä, vaan kaikki sen "ansiot", kuten lapsuuden merkityksen korostaminen tai tiedostamattomat motiivit, ovat joko yleistä ihmistuntemusta tai lainaa muualta. Sen oma erityinen teoria, psykoanalyysi, on sekä karkean epätieteellistä ja vanhentunutta että epäkiinnostavaa jo inhimillisen arki-intuition näkökulmasta. (jatkuu)Kimmohttps://www.blogger.com/profile/11960330403673335173noreply@blogger.com