”Kirjallisuudessa käy samoin kuin elämässä: mihin tahansa kääntyykin, kohta tulee vastaan ihmiskunnan parantumaton roskajoukko, jota kaikkialla on laumoittain, kaiken täyttävänä ja saastuttavana kuten kärpäset kesällä. Siitä huonojen kirjojen määrättömyys, tämä kirjallisuuden rehoittava rikkaruoho, joka ryöstää vehnältä ravinnon ja tukahduttaa sen. Huonot kirjat riistävät näet yleisön ajan, rahat ja huomion, jotka oikeudenmukaisesti kuuluvat hyville kirjoille ja niiden jaloille tarkoitusperille. Huonoja kirjoja kirjoitetaan vain tuottamaan rahaa tai hankkimaan virkoja. Ne eivät siis ole ainoastaan hyödyttömiä, vaan ne ovat positiivisesti vahingollisia. Koko nykyisen kirjallisuutemme yhdeksällä kymmenesosalla ei ole muuta tarkoitusta kuin keinotella muutamia kolikoita yleisön taskusta. Sitä varten tekijä, kustantaja ja arvostelija ovat lyöttäytyneet yhteen.”
(...)
”Huonoa ei koskaan saata lukea liian harvoin eikä hyvää liian usein. Huonot kirjat ovat intellektuaalista myrkkyä, ne turmelevat hengen. Kun ihmiset sen sijaan, että he lukisivat kaikkien aikojen parasta kirjallisuutta, lukevat aina vain u u s i n t a, kirjailijat jäävät aatteiden kiertokulun ahtaaseen kehään, ja aikakausi maatuu yhä syvemmälle lokaansa.”
Arthur Schopenhauer: Lukemisesta ja kirjoista (1851, teoksessa ”Parerga und Paralipomena”, suomentanut Sirkka Salomaa, kokoelmassa "Pessimistin elämänviisaus")
(...)
”Huonoa ei koskaan saata lukea liian harvoin eikä hyvää liian usein. Huonot kirjat ovat intellektuaalista myrkkyä, ne turmelevat hengen. Kun ihmiset sen sijaan, että he lukisivat kaikkien aikojen parasta kirjallisuutta, lukevat aina vain u u s i n t a, kirjailijat jäävät aatteiden kiertokulun ahtaaseen kehään, ja aikakausi maatuu yhä syvemmälle lokaansa.”
Arthur Schopenhauer: Lukemisesta ja kirjoista (1851, teoksessa ”Parerga und Paralipomena”, suomentanut Sirkka Salomaa, kokoelmassa "Pessimistin elämänviisaus")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti