Granta

Pistin Grantan kokeeksi jääkaappiin.

Suomeen Otavan kustantamana rantautuneen aikakauskirja Grantan taustoja on selvitetty viime päivinä niin Hesarissa, Suomen kuvalehteen siirtyneessä Parnasson blogissa kuin Otavan uudessa blogissakin. Näissä kirjoituksissa homman juju on hyvin vangittu, joten se siitä.

Ensinumeron perusteella Otavan kustannustoimittaja Aleksi Pöyryn luotsaama Granta on tervetullut lisä suomalaiseen kirjallisuuskenttään. Erityisen hauska vaikutelma syntyi, kun novellien sekaan pujotellut esseemäiset kirjoitukset alkoivat vaikuttaa hyvinkin kaunokirjallisilta ja muistuttivat siitä, miten hiuksenhieno on novellin ja sen asiaorientoituneempien sukulaisten ero ("Miksi tapauskertomukseni muistuttavat novelleja, Freud ihmetteli huolissaan", kirjoittaa Grantassa ruotsalainen aatehistorian professori Karin Johannisson). 

***

Ensimmäisen Grantan teema on ruoka. Erityisesti mieleen jäivät pyörimään Riikka Ala-Harjan ja Pirjo Hassisen häiritsevät ja hauskasti sukulaissieluiset novellit "Nälkä" ja "Äyriäisbuffet", Antti Tuurin hienosti punottu täydellisen leivän metsästys "Leipä" (Karri Kokko ruotii kirjoitusta yllä linkatussa Parnasson blogikirjoituksessa), jo mainittu, Ruotsin Grantassakin ilmestynyt Karin Johannissonin "Tapaus Ellen West" sekä Merja Virolaisen mehukkaat ylistysrunot monille tutuille elintarvikkeille.

Grantan syksyllä 2014 ilmestyvä kolmas numero esittelee muuten Otavan tiedotteen mukaan Frankfurtin kirjamessuja ennakoiden kaksikymmentä "parasta nuorta suomalaista kertojaa", jotka raati valitsee. Pläjäys käännetään myös englanniksi. 

Se, mikä merkitys vahvalla otavalaisuudella on aikakauskirjan linjalle, jää nähtäväksi tulevien numeroiden valossa.   

edit 16.9.: Tässä vielä Maaria Pääjärven perusteellinen näkemys aiheesta, Lumisen omenan niin ikään syventyvä teksti sekä itselleni uusi ja erittäin kiinnostavan oloinen blogituttavuus "Runomiimejä", jossa Aleksi Pöyryn haastattelu.